keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Turun Tähti 2013 kilpailun tekijät Las Vegasissa

Olemme aina olleet vahvasti sitä mieltä, että voidakseen nähdä lähelle, on välillä mentävä kauas. Pyrimme tekemään säännöllisesti viihdemaailmasukelluksia kaupunkeihin, joissa lavaviihteen tarjonta on monipuolista ja runsasta. Kaupunkeihin, joissa ikiklassikot puolustavat paikkaansa vuodesta toiseen, mutta ensi-iltoja on tuodaan yleisölle säännöllisesti. Olemme käytännössä kaikkiruokaisia ja mittakaava voi olla mikä tahansa. Seuraamme mielellämme esimerkiksi tanssia, taikuutta, teatteria, komiikkaa, musikaaleja, sirkusta sekä myös niiden yhdistelmiä. Mojaven autiomaan viihdekeskittymän, Las Vegasin, showkirjo on herkullinen. Vaikka moni iso show onkin aina vuoden vaihteen tienoilla breikillä, ei tarjonnasta ole pulaa.

Cirque du Soleil -kokemusten keräililyä
Las Vegasin vierailuohjelmaamme kuului jälleen yksi Cirque du Soleilin show. Las Vegasin kasinoille on rakennettu koti seitsemälle Cirque du Soleilin suurproduktiolle, näytöksiä kullakin show'lla on yleensä kuutena iltana viikossa, kaksi joka ilta.

Joka viikko näihin näytöksiin myydään lähes 120 000 lippua. Osa tuotannoista on parasta suuren mittakaavan lavaviihdettä, mitä olemme milloinkaan nähneet. Jokaisella on omat suosikkinsa mutta yksi ylitse muiden omalla top 5 -listallamme on MGM Grand kasinolla jo vuodesta 2005 pyörinyt KÁ. Tämä kuvitteelliseen, aasialaiseen valtakuntaan sijoittuva, eeppinen sirkuksen, musiikin ja tekniikan saumattomasti ja käsittämättömän nerokkaasti yhdistävä suurteos oli mieltä järisyttävä kokemus. Kakkoseksi listallamme nousee Mirage -kasinolta löytyvä LOVE, joka on tribuutti The Beatlesin ainutlaatuiselle taipaleelle työläiskortteleista parrasvaloihin.

Cirque du Soleilin ulkomainos Aria -kasinolla


Viimeisin, marraskuussa Las Vegasissa ensi-iltansa saanut show on Aria -kasinolla pyörivä Zarkana, joka on itse asiassa alkuaan kiertueelle suunniteltu tuotanto. Zarkanan ohjaaja Francois Girard on Las Vegas Review Journalin haastattelussa sanonut shown olevan paluu Cirque du Soleilin juurille sekä akrobatianumeroiden puolesta, mutta myös siksi, että akrobaatit ovat pukeutuneet sirkusasuihin, eivät mielikuvitusmaailman otuksiksi. Jossain lehtiartikkelissa Zarkanan sanottiin puolestaan aloittaneen varieteen uuden ajan.

Kriittisiää äänenpainoja
Cirque du Soleil, tuo Kanadan sirkusjättiläinen, on etenkin viime vuosina saanut osakseen melkoisesti kritiikkiä. Sekä pitkäaikaisella kiinnityksellä tiettyyn paikkaan sovittuja että kiertueproduktioita hengästyttävällä tahdilla takonut paja ärsyttää toisia siksi, että kyseessä on erittäin tehokkaasti kaupallistettu koneisto. Kaikki eivät usko/näe tämän markkinatalouden ehdoilla elävän, suuren mittakaavan pienoismaailman sallivan taiteen, luovuuden, itsensä toteuttamisen, inhimillisyyden, vapauden ja sirkusperinteen sovittamista samaan osoitteeseen.

Emme ota tuohon kantaa suuntaan tai toiseen, mutta oikeastaan hyvin suoraan tähän kuitenkin liittyy se, että viime aikoina ehkäpä vielä voimakkaampi kritiikki, niin yleisöltä kuin kriitikoiltakin, on kohdistunut uusien produktioiden kokonaislaatuun. Vaikka yksittäiset sirkustaiteilijat ovat omalla alallaan taitavia, tekniikka nerokasta ja puvustus kutkuttavan oivaltavaa, on kokonaisuus muutamissa uudemmissa tuotannoissa roiskittu kasaan ilmeisellä kiireellä. Mukaan on otettu paljon sellaista höttöä täytemateriaalia, jonka läpi Cirque du Soleilin useampia, vaikuttavia ja muistijäljen jättäneitä tuotantoja kokeneet näkevät. Zarkanan edeltäjä Arian teatterissa oli Cirque du Soleilin Viva Elvis, joka oli kaikkien aikojen ensimmäinen floppi ja esitykset jouduttiin keskeyttämään. Sirkusosaajien sijaan lava täyttyi pääsääntöisesti tanssijoista ja laulajista. Näitä spektaakkeleja tullaan katsomaan sirkuksen takia ja siksi moni pettyi tai jätti enemmän musikaaliksi muodostuneen shown väliin. Saman suuntaista kritiikkiä on kuulunut Michael Jackson The Immortal World Tourin katsomossa istuneilta.

Katsoja, jolle tällainen show on ensimmäinen laatuaan ja joka ei ole ylipäätään nähnyt monipuolista sirkusosaamista aiemmin, voi kuitenkin olla hyvinkin vaikuttunut ihan pikkupalasina annostellusta sirkuksesta ja huikaisevasta multimediasta. Zarkanakin on varmasti monelle hieno elämys.

Zarkanassakin nähtiin upeita pukuja, tässä hämähäkkinainen


Taikuri joka kadotti juonen
Zarkana kertoo Zark-nimisestä taikurista, joka uskoo kadottaneensa kykynsä taikoa. Shown sirpaleinen tarina ei oikeastaan auennut meille lainkaan, Eurovision laulukilpailun karsintaa muistuttava musiikkipotpurri ei myöskään uponnut. Cirque du Soleilin ollessa kyseessä olemme mystisen ja unenomaisen musiikkimaailman kannattajia - makukysymys kai tämäkin. Tavallisesti Cirque du Soleil käyttää lauluissa kuvitteellista kieltä ja se on ollut aina kiehtova osa kokonaisuutta. Zarkana on kuitenkin alkuaan rakennettu englanninkielisille, juonta kuljettaville kappaleille ja nyt syystä tai toisesta kappaleet on vaihdettu kuvitteelliseen kieleen. Koska show on alkuaan rakennettu sellaiseksi, että juoni avautuu nimenomaan laulun sanojen kautta, tuntui tuo kielimaailman vaihtaminen huonota idealta.

Videoprojektiot olivat kyllä upeita, estradille saatiin niiden avulla ihmeellistä syvyyden tuntua ja kiemurtelevat jättiläiskäärmeet näyttivät hyvinkin eläviltä. Zarkana toi estradille monipuolisen kokoelman sirkuslajeja ja lukuisia taitavia, kansainvälisiä esiintyjiä. Näimme mm. käsilläseisontaa ja notkeusakrobatiaa, vaativaa ilma-akrobatiaa, hämmentävän isojen miesten akrobatisia pyramideja ja seitsemän pallon jongleerausta. Sirkuksessa tai varieteessa nämä numerot olisivat paremmin kotonaan, mutta Zarkanassa ne tuntuivat jotenkin silpulta. Mutta sehän ei ole esiintyjistä kiinni, käsikirjoitus vaan sattuu olemaan täynnä irrallista tavaraa.

Zarkanassa nähtiin mm. vaativaa käsilläseisontaa 


Kun sitten aloimme olla ärsyyntyneitä olemattomasta juonikuviosta, alkoivat töppäilyt: Valitsemassamme iltanäytöksessä esiintyjien keskittyminen herpaantui tavattoman monta kertaa. Jonglöörien pallot lentelivät mihin sattuu, trapetsilta tippuili useampikin artisti. Ja nämä tippumiset eivät kuuluneet juonikuvioon, ohjelman virallisista "pölhöilyosuuksista" vastasivat lavan reunalla haahuilleet klovnihahmot. Yksi näytöksen numeroista toi lavalle aidosti sitä taikaa, jota taikurista kertovalta Zarkanalta odotimme. Zarkanan ainutkertaisin yksittäinen numero oli hiekkamaalari Vira Sivirotkinan (ei-niin-sirkustyyppinen) osuus, jota yleisö seuraa estradin yläpuolelle  heijastettuna: selvännäkijäksi pukeutunut Sivirotkina valuttaa hiekkaa sormiensa läpi valopöydälle loihtien toinen toistaan hienompia kuvia, jotka hän pyyhkäisee pois synnyttäen samalla jälleen uusia kuvioita. (Tähän taitoon voi törmätä mm. Intiassa, jossa hiekkamaalausta kutsutaan nimellä Rangoli).

Toivomme, että Cirque du Soleil kuuntelee tulevaisuudessa sekä esiintyjiään että yleisöään ja luo eri kokoisille estradeille sopivia kokonaisuuksia, mutta silloin myös markkinoinnissaan tuo selkeästi esiin produktioiden eron. Ei saa viedä mattoa esiintyjien alta karkoittamalla yleisöt!

Lippu korkealle, suomalaiset osaajat
Olemme ylpeitä suomalaisesta sirkuksen ja muun lavaviihteen nuoresta osaamisesta, monista vuosien varrella Turun Tähti -loppukilpailussa nähdyistä numeroista olemme olleet paljon vaikuttuneimpia, kuin nyt näkemästämme suurproduktiosta. Wow!