Musikaalisuus ja geeniperimä: joo-o, se periytyy sittenkin!

Turussa joka toinen vuosi luotsaamamme Turun Tähti kilpailu on lavaviihteen monialakilpailu, jossa on koettu hienoja hetkiä musikaalisten lahjakkuuksien keralla ja onpa noita musiikkiesityksiä kolmen parhaan joukkoonkin noussut. Laulajille, yhden soittimen osaajille ja bändeille nimenomaan musiikkiin keskittyviä kilpailuja on Suomessa pilvin pimein. TV-formaattien kautta koko kansa voi ihmetellä maastamme kumpuavaa musikaalisuuden ja sen puutteen kirjoa. Musikaalisuus aiheena on tavattoman kiinnostava. 

Turun Tähti 2013-kisafinalisti Rosaliina osoitti musikaalisuutensa

Biologi Liisa Ukkola-Vuotin toukokuussa Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastettu väitöstutkimus käsittelee musikaalisuuden periytyvyyttä genetiikan näkökulmasta. 

Luin tästä ensimmäisenä maailmassa nimenomaan molekyylibiologian näkökulmasta tehdystä musikaalisuutta ja perimää käsittelevästä väitöstutkimuksesta alkuaan jo keväällä Turun Sanomista. Tuli kesä ja asia unohtui. Uudestaan tutkimuksesta kirjoitettiin syyskuussa ilmestyneessä Yliopiston Apteekin Uniikki-lehdessä (Jussi Pekka Aukia: Se periytyy sittenkin; Uniikki 3.2013, s. 56-66) ja nyt lokakuussa Ukkola-Vuotin tutkimuksesta oli ammennettu Turun Sanomien Extra-viikonloppuliitteessä 19.10.2013.  Olihan minun nyt pakko lopulta siis palata aiheeseen.

Ukkola-Vuoti kävi neljän erilaisen tutkimuksen kautta läpi 900 vapaaehtoista koehenkilöä, jotka edustivat 92 sukua. Joukossa oli ammattimuusikoita, musiikin harrastajia ja musiikkia harrastamattomia henkilöitä. Tutkimuskysymykset kartoittivat koehenkilöiden musiikkiharrastusta, musiikillista koulutusta, luovuutta sekä heidän musiikin kuuntelutottumuksiaan. Lähes kaikki suorittivat lisäksi kolme yleisesti käytettyä musikaalisuustestiä. 

Saatua aineistoa verrattiin geeniaineistoon, jota oli kerätty yli 12-vuotiailta vapaaehtoisilta. Vaikka musikaalisuuden on aina ymmärretty olevan voimakkaasti periytyvä lahjakkuus, on ahkeralle harjoittelulle sekä sosiaaliselle ympäristölle musikaalisuuden kehityksessä annettu ilmeisesti viime aikoina turhankin optimistisesti liian suuri painoarvo musikaalisuuden kehityksessä. Ukkola-Vuotin tutkimus nostaa perinnöllisyyden merkityksen voimakkaasti pinnalle, hän laski väitöstutkimuksessaan musikaalisuuden perinnölliseksi osuudeksi 44 % ja musikaalisessa luovuudessa luku on jopa 82%.

Kauneimmat vai Kauheimmat Joululaulut?

On kuitenkin niin, että musikaalisuus jää vain piileväksi ominaisuudeksi ilman harjoittelua. Turun Sanomien lokakuussa 2013 haastattelema Turun seudun musiikkiopiston opettaja Tarmo Riutta toteaakin musikaalisuuden olevan osittain työtä. Niin sanottu soittomusikaalisuus ei nimittäin tule esiin ilman harjoittelua. Samaa sanoo Kalevan haaastattelussa Liisa Ukkola-Vuotin tutkimusryhmän johtaja Irma Järveläkin. Hän vertaa hauskasti musikaalisuutta allergiataipumukseen: allergia ei välttämättä puhkea, ellei allergeenille altistuta; sama tilanne on musiikille altistumisen ja musikaalisuuden ollessa kyseessä.  Pianonsoiton opettaja Pekka Laine nostaa TS:n haastattelussa esiin myös loistavan pointin siitä, että musikaalisuudessa tärkeintä on se, miten musiikki vaikuttaa ja herättää erilaisia tuntemuksia. Kun huomaa saavansa musiikista ja sen tuottamisesta kicksejä, jaksaa harjoitella.

Ukkola-Vuotin työ on osa Suomen Akatemian rahoittamaa musiikin biologisen taustan tutkimusta. Tutkimuksen kautta pyritään saamaan uutta tietoa musiikin evoluutiosta, musikaalisuuden molekyylibiologisesta taustasta sekä musiikkiterapian aivovaikutuksista. 

Lääkärilehti: Musikaalisuuden geneettistä taustaa selvitetty

Tiesitkö että:

- Suurin osa väestöstämme sijoittuu normaalijakaumalla keskivaiheille, todellisia huippuja ja niitä toisen ääripään tyyppejä on vain vähän.

- Täydellisestä epämusikaalisuudesta eli amusiasta kärsiviä ihmisiä lasketaan olevan vain neljä prosenttia. Nämä henkilöt eivät kykene hahmottamaan sävelkorkeuksia, muistamaan musiikkia tai ääritapauksissa edes erottamaan musiikkia puheesta (toim.huom: Idols, anyone?).

- Musikaalisuuden on havaittu yhdistyvän aivoissa ns. kiintymyshormonia välittävään geeniin. Kiintymyshormoni vahvistaa parisidettä, sosiaalisuutta, tunteellisuutta sekä anteliaisuutta.

- Jotkut saavat geeniperimänsä ansiosta musiikista niin voimakasta mielihyvää, että jaksavat treenata enemmän kuin toiset.