Puheteatterinäytelmät ja stand up sen sijaan vaativat yhteisen kielen. Etenkin jälkimmäisessä esiintyjän pitää oikeasti myös olla ns. sisällä käyttämässään kielessä voidakseen tuottaa aidosti yleisöön uppoavaa materiaalia. Kielellä ei voi leikitellä ilman, että sen kanssa on sinut.
Maantieteelliset sisäpiirivitsit
Maantieteellisyydellä on merkitystä, ei vain kielen, mutta myös sisällön ymmärtämisen kannalta. Esimerkkinä käytän nyt edesmennyttä, huikeaa amerikkalaista imitaattori-stand-up koomikko-laulaja Danny Gansia. Gansin verbaliikka oli oivaltavaa, monipuolista ja aidosti hauskaa; yleisö repeili liitoksistaan hänen esityksissään. Gans yhdisti esityksissään kaikkia osaamisalueitaan. Las Vegasissa 1996-2009 pitkillä kiinnityksillä esiintynyt Gans veti salit täyteen, "The Man of Many Voices" palkittiin myös arvostetulla "Las Vegas Entertainer of the Year" -tittelillä yksitoista kertaa.
Me Turun Tähti-kisan rakentajat kävimme Gansin esitystä katsomassa vuonna 2008 Danny Gans -teatterissa, Mirage kasinolla. Esitys oli luonnollisesti englanninkielinen, eikä kieli itsessään aiheuttanut minkään sortin ymmärrysongelmia. Ja kuitenkin noin kolmannes sketseistä jäi meille avautumatta. Miksi? No, suurin osa Gansin yleisöstä oli, vaikka Las Vegas kansainvälinen matkailukaupunki onkin, amerikkalaisia. Yleisö mylvi jä pärski, viereisillä penkeillä istuvat lähes tippuivat nauraessaan vatsat kippurassa. Gansin sketsit vilisivät meille enemmän tai vähemmän vieraita paikallisia poliitikkoja, näyttelijöitä, seurapiirityyppejä ja teollisuuspamppuja sekä viittauksia heidän elämästään paikallisesti uutisoituihin tapahtumiin. Yhtä ulalla olisi epäilemättä amerikkalainen katsoja näytöksessä, jossa viljeltäisiin seiskapäivän sivuilta tuttujen persoonien edesottamuksia.
Kulttuuritaustasta riippumatta toimivaa settiä
Joskus sitä yllättyy hyvin erilaisessa kulttuurissa siitä, miten tietyt teemat toimivat erilaisissa kulttuureissa. Pari viikkoa sitten tutustuimme Singaporen kulttuurin eri puoliin ja varasimme liput myös paikallisen musikaalin ensi-iltaan. Lipunmyyjä ehdotti varovasti, että olemme tekemässä ehkä huonon hankinnan liput ostaessamme, onhan kyseessä hyvin paikallinen musikaali sekä sisältönsä että kielensä puolesta. Singlish, tuo singaporelaisten arkikäytössä kuultava sekamelskaenglanti sisältää kuutta tai seitsemää kieltä ja lisäksi maassa puhutaan englannin lisäksi sellaisenaan virallisina kielinä mandariinikiinaa, malajia, ja tamilia. Vuonna 2009 Singaporessa käytössä oli yli 20 kieltä.
Lipunmyyjän epäilyistä huolimatta ostimme liput. Olihan kyse musikaalista, eikä puhtaasta puhenäytelmästä. Ah Boys to Men on singaporelaisen elokuvaohjaaja Jack Neon samannimiseen menestysleffaan pohjautuva armeijamusikaali. Singaporessa miehillä on kaksivuotinen asevelvollisuus ja musikaali kertoo siitä, miten armeija-aika vaikuttaa (hemmoteltuihin) poikalapsiin itseensä, heidän parisuhteisiinsa, ystävyyssuhteisiinsa ja perheisiinsä.
Musikaali tuo hauskalla tavalla esiin maan monikulttuurisuuden, samassa perheessä kun saattaa olla kahta tai useampaa erilaista kulttuuria edustavat vanhemmat ja isovanhemmat. Vaikka pääosin repliikit olivat englanniksi, puhuivat jotkut roolihahmot vaikkapa vain mandariinikiinaa. Nämä repliikit näkyivät englanninkielisinä käännöksinä valkokankailla salin sivuissa, sillä kaikki singaporelaisetkaan eivät ymmärrä tätä kieltä. Myös yhteiskuntaluokkien erot nostettiin musikaalissa esiin: rikkaan perheen lellikkipoika pompotti indonesialaisella korostuksella puhuvaa sisäkköä huvikseen, nakkeli niskoja vanhemmilleen ja hengaili kaupungilla. Joillekin pojille armeijaan lähtö on puolestaan ainoa mahdollisuus, sillä heillä ei ole koulutusta, töitä, kotia tai perhettä. Joku keksi lähteä armeijaan voidakseen myydä pimeitä savukkeita ja muuta koulutussaarelle salakuljetettua tavaraa.
Kuten me kaikki tiedämme, saadaan naisrooleista monin tavoin riemastuttavia roolittamalla mekkoihin miehiä. Näin oli tehty tässäkin musikaalissa, aiemmin mainitsemani sisäkkö, yksi isoäideistä ja useat muut naisroolit näytteli miesnäyttelijä. Koko perheen musikaaliksi tituleerattu show sisälsi myös runsaasti globaalisti ymmärrettäviä ja aikuisyleisöä punastuttavia kaksimielisyyksiä, joita yleisön runsaslukuiset tenavat eivät selkeästikään ymmärtäneet.
Itse armeijateema toimisi missä tahansa maassa, jossa nuoria lähtee palvelukseen. Vaikka tarina sijoittuu alkuaan Singaporeen ja kyseessä on nimenomaan heidän omalle maalle tärkeästä koulutuksesta, ovat sekä armeijaan lähtijöiden että heidän läheistensä kokemat tunteet sekä vastaan tulevat tilanteet varmasti hyvin saman tyyppisiä, kuin mihin perheissä törmätään kaikkialla maailmassa.
Ah Boys to Men -musikaalin on ohjannut Beatrice Chia Richmond, musiikin ja sanoituksen takaa löytyy musiikkituottaja Don Richmond.
Kulttuuritaustasta riippumatta toimivaa settiä
Joskus sitä yllättyy hyvin erilaisessa kulttuurissa siitä, miten tietyt teemat toimivat erilaisissa kulttuureissa. Pari viikkoa sitten tutustuimme Singaporen kulttuurin eri puoliin ja varasimme liput myös paikallisen musikaalin ensi-iltaan. Lipunmyyjä ehdotti varovasti, että olemme tekemässä ehkä huonon hankinnan liput ostaessamme, onhan kyseessä hyvin paikallinen musikaali sekä sisältönsä että kielensä puolesta. Singlish, tuo singaporelaisten arkikäytössä kuultava sekamelskaenglanti sisältää kuutta tai seitsemää kieltä ja lisäksi maassa puhutaan englannin lisäksi sellaisenaan virallisina kielinä mandariinikiinaa, malajia, ja tamilia. Vuonna 2009 Singaporessa käytössä oli yli 20 kieltä.
Lipunmyyjän epäilyistä huolimatta ostimme liput. Olihan kyse musikaalista, eikä puhtaasta puhenäytelmästä. Ah Boys to Men on singaporelaisen elokuvaohjaaja Jack Neon samannimiseen menestysleffaan pohjautuva armeijamusikaali. Singaporessa miehillä on kaksivuotinen asevelvollisuus ja musikaali kertoo siitä, miten armeija-aika vaikuttaa (hemmoteltuihin) poikalapsiin itseensä, heidän parisuhteisiinsa, ystävyyssuhteisiinsa ja perheisiinsä.
Musikaali tuo hauskalla tavalla esiin maan monikulttuurisuuden, samassa perheessä kun saattaa olla kahta tai useampaa erilaista kulttuuria edustavat vanhemmat ja isovanhemmat. Vaikka pääosin repliikit olivat englanniksi, puhuivat jotkut roolihahmot vaikkapa vain mandariinikiinaa. Nämä repliikit näkyivät englanninkielisinä käännöksinä valkokankailla salin sivuissa, sillä kaikki singaporelaisetkaan eivät ymmärrä tätä kieltä. Myös yhteiskuntaluokkien erot nostettiin musikaalissa esiin: rikkaan perheen lellikkipoika pompotti indonesialaisella korostuksella puhuvaa sisäkköä huvikseen, nakkeli niskoja vanhemmilleen ja hengaili kaupungilla. Joillekin pojille armeijaan lähtö on puolestaan ainoa mahdollisuus, sillä heillä ei ole koulutusta, töitä, kotia tai perhettä. Joku keksi lähteä armeijaan voidakseen myydä pimeitä savukkeita ja muuta koulutussaarelle salakuljetettua tavaraa.
Kuten me kaikki tiedämme, saadaan naisrooleista monin tavoin riemastuttavia roolittamalla mekkoihin miehiä. Näin oli tehty tässäkin musikaalissa, aiemmin mainitsemani sisäkkö, yksi isoäideistä ja useat muut naisroolit näytteli miesnäyttelijä. Koko perheen musikaaliksi tituleerattu show sisälsi myös runsaasti globaalisti ymmärrettäviä ja aikuisyleisöä punastuttavia kaksimielisyyksiä, joita yleisön runsaslukuiset tenavat eivät selkeästikään ymmärtäneet.
Itse armeijateema toimisi missä tahansa maassa, jossa nuoria lähtee palvelukseen. Vaikka tarina sijoittuu alkuaan Singaporeen ja kyseessä on nimenomaan heidän omalle maalle tärkeästä koulutuksesta, ovat sekä armeijaan lähtijöiden että heidän läheistensä kokemat tunteet sekä vastaan tulevat tilanteet varmasti hyvin saman tyyppisiä, kuin mihin perheissä törmätään kaikkialla maailmassa.
Ah Boys to Men -musikaalin on ohjannut Beatrice Chia Richmond, musiikin ja sanoituksen takaa löytyy musiikkituottaja Don Richmond.
